Gimbalin idea juontaa juurensa 1800-luvun alkuun, jolloin englantilainen Francis Westley keksi "gimbalin", pallon, joka koostui kolmesta pallosta, joka voi pyöriä vapaasti mihin tahansa suuntaan. Tätä mallia ei kuitenkaan käytetty laajalti, koska se oli kallista valmistaa ja pallojen välinen kitka teki liikkeestä vähemmän sujuvaa.
Vasta 1900-luvun alussa amerikkalainen keksijä keksi uuden mallin, joka koostui neljästä pyörästä, joista jokaisessa oli pieni pyörä kohtisuorassa pyörän tasoon nähden, jolloin koko laite voi liikkua mihin tahansa suuntaan. Tämä malli tunnetaan nimellä "Omni Wheel" ja se on yksi yleispyörän edeltäjistä.
1950-luvulla NASAn insinööri Harry Wickham keksi vielä paremman kardaanin pyörän, joka koostui kolmesta levystä, joista jokaisessa oli rivi pieniä pyöriä, jotka mahdollistivat koko laitteen liikkumisen mihin tahansa suuntaan. Tämä malli tunnettiin nimellä "Wickham Wheel", ja se on modernin gimbalin perusta.
Wickham-pyörän taide
Teollisuuden ja robotiikan lisäksi jotkin taiteilijat ovat käyttäneet gimbaaleja myös luovaan toimintaan. Esimerkiksi performanssitaiteilija Ai Weiwei on käyttänyt gimbaaleja taideinstallaatioissaan. Hänen teoksensa "Vanuatu gimbal" on jättiläinen, halkaisijaltaan viisi metriä oleva gimbaali, jonka avulla yleisö pääsee liikkumaan vapaasti.
Postitusaika: 27.11.2023